Kevät tekee taas tuloaan! Maaliskuun puolivälissä kokoonnumme kuoropäivään Meritullin musiikkisaliin ja edessä on viiden tunnin harjoittelurupeama. Tällä kertaa paikalla ei ole äänenmuodostajia, vaan johtajamme Hiski hoitaa koko päivän harjoittamisen. Sali on entuudestaan tuttu meille ja varsinkin johtajallemme, joka on laulanut siellä jo Cantores Minoresin riveissä. Harjoittelemme 6.5.2023 kevätkonsertia varten Mozartin ja Faurén Requiemejä.
Hiski saapuu paikalle energisenä ja laittaa meidät venyttelemään. Sitten r, p, t, k -harjoitus ja äänenavausta laulaen. Voitte istua. Päivä aloitetaan Mozartilla. Koko kuoro laulaa ensin yhdessä läpi Introituksen ja sitten hiotaan: kuoron aloitus, tahdit 9-19 käydään läpi stemmoittain. Hiski napsuttaa tahtia sormilla – hyvä, just näin! Jalat maassa, ääni virtaa, osalla tulee ilmaa liikaa, parempi legato, tahdin 13 jälkeen voitte keventää, kannatelkaa loppuun asti. Hyvä! Paljon parempi! Sitten kaikki alusta. Dona, dona eisin don täytyy kuulostaa kaikilla samalta. Altto meinaa kiirehtiä. Lopussa tahdissa 46 tauon kohdalla hengitetään, sitten uusi karaktääri, et lux perpetua sidotaan yhteen luceatin kanssa. Iankaikkisuus ja valo! Ei kiirettä, hyvä, pitäkää tuo!
Kyrie hiotaan stemmoittain ja sitten yhdessä. Puolen tunnin päästä syödään, Hiski lupaa Dies iraen kohdalla. Hiotaan. Jossain kohdin nautimme välipalatietona napolilaisen sekstisoinnun. Rex tremendae on aina yhtä upea: x:t tulevat tauolle, tahdeista 8-11 poistetaan tuplapisteet. Pisteellinen rytmi on aina ylväs, kuninkaallinen! Laulamme kauniisti Salva me. Pietatisin lopun laulamme ”tii-is”.
Ja sitten pidetään lounastauko. Laulajat ryhmittyvät pieniin porukoihin, eväät kaivetaan esille. Ennan ja Joosepin pikkutyttö on herännyt ja hänkin saa lounasta ystävällisen kuorolaisen avustuksella. Puhelimia kaivetaan esille, tarkistetaan, onko tullut tärkeitä viestejä. Rentoudutaan.
Tauon jälkeen on vuorossa Confutatis, kirotut. Laulamme jykevästi, Hiskin ohjeen mukaisesti ”tosi raskaasti”, aina dissonanssia kohti; sen jälkeinen purkautuminen on vähemmän tärkeä. Klo 13 tulee yllätys: Kaikki laulajat siirtyvät uuteen muodostelmaan siten, että äänet ovat sekaisin. Tässä testataan, että teos varmasti osataan, eikä voi tukeutua viereisen stemmakaverin apuun. Hyvin se menee! Onpa hienoa laulaa alttoa, kun vasemmalla puolella laulaa sopraano, oikealla tenori ja edessä basso.
Ihanaa Lacrimosaa käymme välillä läpi sointu kerrallaan, varmistetaan, että kuoro soi. Ja sehän soi! Offertoriumin Domine Jesun aloitamme ”vähän tenuto”. Ne absorbeat eas tartarus -kohdan harjoittelemme ensin vokaaleilla, sitten sanoilla. Sitten kuningasotto. Hyvä! Hostias, Sanctus, Benedictus, Agnus Dei ja Communion Lux aeterna menevät hyvin, olemme tottuneet uuteen muodostelmaan.
Sitten siirrytään Faurén Requiemiin. Viritys: Introït et Kyrien alun Requiemin Ren laulamme ”sata kertaa” leuka rentona. Alku menee muuten hyvin, mutta tahti 13 ei soi. Uudestaan! Lopulta alton tahdin 15 luceat eis on melkein täydellinen!
Offertoire aloitetaan sitkeästi. Hiotaan puhtautta, aloituksia, ääntämystä ja viimeisen tahdin n:n paikkaa. Aloituksissa valmiina, ppn kohdalla tulee muistaa sisäinen hymy. Lopun pp ja ppp Amenessa soivat uskomattoman hienosti.
Sanctus lauletaan sydämen sykkeen tahtiin. Agnus Deissä on huomattava, että lopussa tempo muuttuu. Liberan laulamme niin, kuin se on kirjoitettu. Lopulta sopraanot saattelevat meidät paratiisillisiin tunnelmiin: In paradisum soi ihanasti. Teoksen kauneus alkaa avautua, vaikka se aluksi tuntui Mozartin jälkeen raskaalta.
Kuoropäivä päättyy. Hiski näyttää tyytyväiseltä ja sanoo, että tästä tulee hyvä konsertti. Voimaantunut ja tyytyväinen lauluväki purkautuu ulos salista. Kuoron laulajana ja tämän tekstin kirjoittajana olen iloinen, että lukion latinasta ja yliopiston latinan kielen pro exercition suorittamisesta on vihdoin hyötyä.
17.3.2023, Marja Liisa (Lilli) Heikkilä
