Valtakunnan medioissa Viikki tulee mainittua vuosittain ainakin kahdesti: Silloin, kun sadat sammakot könyävät keväisiin kutuhuveihinsa paikallisten hyvin tuntemaan ojanmutkaan ja kun Helsingin yliopiston tutkimustilan lehmät kirmaavat kesälaitumille. Molempiin paikkoihin on kotoani varsin lyhyt matka, samoin kuin Viikin paanupeitteiseen kirkkoon. Olemme kumpainenkin kotoutuneet tähän ekomaisemaan vuonna 2005, mutta – kehtaanko edes myöntää – en ole ennen tämänvuotista kevätkonserttiamme ollut siellä koskaan vieraillut.
Mutta miten viehättävästi tämä sisältäkin kaunis kuusipuinen Herran huone kehystikään laulamaamme Wie lieblich sind deine Wohnungen -otetta Brahmsin Saksalaisesta sielunmessusta (suomeksi ’Kuinka ihanasti asutkaan’, joksi se uusimmassa psalmisuomennoksessa on kääntynyt). Se oli sopivasti valikoitunut yhdeksi makupalaksi mukaan viime keväänä Kallion kirkossa esittämästämme konsertista.
Nelikymmenhenkinen kuoromme mahtui Viikin kirkkosalin syvennykseen juuri ja juuri. Kuulijoiden täytettyä salin sen akustiikka pehmeni entisestään siinnyttäen urkujen soinnin huhtikuiseksi iltahämyksi. Koko konserttimme avannut Duruflén Requiemin mystinen alkuosa ja sitä seuranneet otteet Bossin, Mozartin ja Faurén requiemeistä sekä Vivaldin Gloriasta ja Händelin Messiaasta eivät aina löytäneet sellaisia ulottuvuuksia, joihin ne kivisissä kirkkoholveissa tuntuvat yltävän.
Parhaimman soinnin niin itsestämme kuin Viikin kirkkosalinkin akustisesta herkkyydestä löysimme konsertin jälkimmäisessä osassa, jonka päätti a cappellana esitetty lichtensteinilaisen säveltäjän J. G. Rheinbergerin Iltalaulu. Erityisen hienosti kimmelsi ja väliin jylisikin luottosäestäjämme Joonas Minkkisen piano niissä kolmessa otteessa Dichterliebestä, joilla ennakoimme syksyistä Schumann-konserttiamme. Tämä eteläkorealaisen Hye-Young Chon Dichterliebeen laatima sovitus kuorolle ja pianolle on varsin uusi, ja teosta harjoitellessamme tuntui siltä, että olemme sen myötä löytämässä myös itsestämme jotain uutta.
Dichterlieben parissa olemmekin sitten viettäneet nämä toukokuun päivät. Teoksen aloittaa suloisen kaihoisa Im wunderschönen Monat Mai. – Mietin, millaisen tulkinnan se saa, kun syksyn kallistuessa talvea kohti esitämme koko laulusarjan Schumannin Missa sacran kera Tapiolan kirkossa…
Mutta sitä ennen koko Gradualekin saa, muun luomakunnan lailla, nauttia kesästä!
Päivi Rainò, kakkosaltto
