Kategoria: Uncategorized

Puolitoista vuotta sitten maailma alkoi muuttua. Opimme uuden sanan, jonka – ironista kyllä – olimme Gradualessa jo kauan nähneet harjoittelemamme Mozartin Kruunajaismessun nuotin kannessa (englanniksi ”Coronation mass”).  Suomi sulkeutui, harjoitukset ja suunnittelemamme konsertti peruuntuivat. Vuosi sitten yhdysvaltalaisen kuoron harjoituksissa levinnyt virus johti kahden kuorolaisen kuolemaan ja mediassa mainittiin kuorolaulu erityisen vaaralliseksi. Rajoitusten höllennyttyä uskaltauduimme taas kesän jälkeen harjoittelemaan yhdessä, rajoittaen samassa tilassa laulavan joukon kokoa, käyttäen hengityssuojia sekä huolehtien käsihygieniasta ja tuuletuksesta. Uutisissa maailmalta ei näkynyt enää kuorolauluun liitettyjä tautiryppäitä. Jäin loppuvuodesta miettimään, onko yhdessä laulaminen sittenkään niin vaarallista kuin uutisista olimme saaneet ymmärtää. Vasta tänä keväänä saimme kuulla myös suomalaisessa kuoroharjoituksessa viime syksynä levinneestä epidemiasta.

Tutkitun tiedon arvo on korostunut ajassamme erityisesti kulovalkeana levinneiden valeuutisten ja salaliitto-teorioiden myötä. Jos laulaminen olisi todella vaarallista, olisi siitä todennäköisesti pandemian aikana ilmestynyt useita tieteellisiä raportteja eri puolilta maailmaa. Tutkijana lähtisin siis liikkeelle kartoittamalla ja analysoimalla tieteellisesti hankittua tietoa. Laulamista harrastavat kollegani ehtivät edelle ja julkaisivat vuoden alussa tuloksensa Lääkärilehdessä (1-2/2021, s. 30-31). Infektiotautien yhteydestä erityisesti laulamiseen löytyi vain muutama yksittäinen tapausselostus. Yksittäiset tapaukset eivät kuitenkaan oikeuta tekemään päätelmiä suuresta yleisestä vaarasta; yksi pääsky ei tee kesää.

Virukset leviävät pienissä pisaroissa, joita tuotamme puhuessamme ja jopa hengittäessämme. Tätä on tutkittu paljon viimeisen vuoden aikana. Jotkin äänteet, erityisesti b ja p, tuottavat paljon pisaroita. Desibelien määrä, niin puhuessa kuin laulaessa, lisää pisaroita ja niiden kantomatkaa. Ilman hengityssuojia laulaminen ja kovaääninen puhuminen sisätiloissa voi siis levittää mikrobeja. Suomessakin on yökerhojen ja kuntosalien lisäksi tartunta tapahtunut myös kuorossa, parin metrin välimatkoista huolimatta. Erot pisaroiden tuottamisessa ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä. Hyvin äänen tuoton taitavat laulajat hallitsevat hengityksensä niin, ettei suun edessä olevan kynttilän liekki värähdä voimakkaankaan äänen aikana. Siinäpä on oppimisen haastetta meille amatööreille!

Laulaminen ei siis tutkimusten mukaan ole hengelle ja terveydelle vaarallista, kun muistamme yleiset infektioiden leviämiseen liittyvät turvatoimet. Voisiko laulaminen olla sitten jopa terveydelle hyödyllistä? Arkikokemuksemme todistaa laulamisen ja musiikin yleensä tuottavan mielihyvää ja lievittävän psyykkistä stressiä – miksipä meillä muuten olisi syytä laulaa? Laululla myös lohdutetaan ja helpotetaan suruja. Aktiivinen laulaminen kehittää hengityksen hallintaa, joka auttaa rentoutumaan sekä harjoittaa hengitys- ja verenkierto-järjestelmän toimintaa. Kuorossa tai muussa joukossa laulamiseen liittyy vahva sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunne, joka on yksi inhimillisistä perustarpeistamme. Musiikin ja laulamisen positiivisista vaikutuksista terveyteen kertovat jo antiikin tarinat. Tutkimusartikkelien haku PubMed-tietokannasta viimeisten 10 vuoden ajalta tuotti sadoista tutkimusraporteista koostettuna lähes 200 katsaus-artikkelia, joissa todennetaan nuo arkikokemuksemme positiiviset vaikutukset.

Graduale on esittänyt myös kuolemaan, suruun ja epätoivoon liittyviä kärsimysnäytelmiä (passioita) ja sielunmessuja (requiem). Niihinkin liittyy lohdutuksen ja ylösnousemuksen viesti. Tulevia konsertteja varten olemme harjoitelleet nykytekniikan avulla Zoomissa riemullisempia teemoja julistavia kappaleita: Bachin Jouluoratoriota sekä Mozartin Kruunajaismessua ja c-molli-messua. Ja kuoleman teemaan liittyen ryhdyimme harjoittelemaan jo nyt iki-ihanaa Brahmsin saksalaista sielunmessua, tähdäten esitykseen v. 2022. Katsomme toiveikkaasti tulevaisuuteen ja odotamme pääsyä laulamaan yhdessä.

Jatkakaamme siis laulamista – terveydeksemme!

Esa-Pekka Takala, II tenori

Musiikilla on valtavan lohduttava voima. Olen itse saanut kokea vaikeissa elämänvaiheissani, kuinka musiikki on kantanut ja kylvänyt toivoa yhä uudelleen murheen täyttämään mieleen. Saa vain ihmetellä, miten eri säveltäjät ovat osanneet synnyttää niin kaunista ja monikerroksista musiikkia.

Minulla on ollut etuoikeus laulaa monia uskomattomia teoksia kuorossa jo vuosikausien ajan. Koen, että musiikki on antanut minulle valtavan paljon. Olen saanut tulla lohdutetuksi ja hoidetuksi. Musiikki on ollut minulle kuin hoitava syli, joka on ottanut vastaan itkuni ja nauruni, ahdistukseni ja kiitokseni. Musiikki on kulkenut rinnallani kaikissa vaiheissani, eikä se ole koskaan sanonut minulle, etten tänään, juuri tällaisena ja tässä tunnetilassa, saisi olla näin. Päinvastoin, musiikki on itkenyt kanssani, musiikki on raikunut riemua kanssani, musiikki on ollut ahdistunut kanssani ja kuplinut kiitosta kanssani.

Samalla esimerkiksi monien säveltäjien kirjoittamat messut ovat kuin rukousta, suoraa puhetta Jumalalle. Niissä tulee esille koko ihmiselämän kirjo kaikkine vaiheineen ja tunteineen. Vaikeina hetkinä on lohdullista antaa kärsimyksen virrata ulos sielusta sävelten mukana ja saada heittää kuormansa Kaikkivaltiaan kannettavaksi. Jumala on luvannut kuulla rukoukset, ja Hän tietää hätämme. Jos mitään muuta ei ole jäljellä, voi olla toivoa luovaa, että saa ainakin huutaa tuskansa ulos, ja joku kuulee ottaen sen vastaan. Toisaalta onnen hetket voivat moninkertaistua Jumalalle tuodussa kiitoksessa.

Oma lohtunsa on myös yhdessä jaetussa musiikissa. Olen saanut kokea syvää yhteenkuuluvuuden tunnetta yhdessä kuorokavereiden kanssa, kun jokainen on omalla äänellään osa suurta, upeaa kokonaisuutta, joka yhteen punottuna kuulostaa niin hienolta, että on vaikea käsittää elämässä edes olevan niin kauniita asioita. Miten voimakas kokemus onkaan tuntea musiikki kehossaan, antaa sävelten soida päästä varpaisiin ja heittäytyä virran vietäväksi, elämään ja hengittämään tuota ihmeellistä yhteyttä itseensä ja muihin.

Laulaminen itsessään on vahva toivoa luova voima. Musiikissa kaikuvat tunteiden värit tavoittavat valon siellä, missä on pimeää. Jos on raskasta, voi musiikissa piirtyvä elämän kipu ja tuska tuntua suloisimmalta asialta maailmassa. Se voi olla kuin hellästi hoitava vesi, joka soljuu eteenpäin elämän kivikoista huolimatta. Musiikilla on kyky punoa elämänkokemukset yhdeksi helminauhaksi, minkä avulla rikkinäinenkin elämä voi tulla ehjäksi. Musiikki on lahja, jota edes korona ei vie meiltä pois.

Enna Lohi, I altto

Oletko aina halunnut laulaa Jouluoratorion? Haluaisitko laulaa sitä nyt?

Graduale-kuoro ottaa kuorovuoden alussa uusia laulajia. Nyt olisi oivallinen hetki päästä mukaan mainioon kuoroomme, ja kertaheitolla yhden Bachin rakastetuimman ja eniten esitetyn mestariteoksen pariin.

Itselleni suurin syy pyrkiä aikanani Gradualeen olivat nimenomaan suurteokset, joiden maailmaan tässä kuorossa on mahdollista sukeltaa. Tähänastisen Graduale-urani aikana olen päässyt laulamaan niin Bachin Johannes-passiota kuin Mozartin Requiemiakin. Viime keväälle oli harjoiteltuna Mozartin Grosse Messe ja Kruunajaismessu, mutta koronan vuoksi niiden esittäminen siirtyi ensin vuodella ja sitten vielä toisella. Näillä näkymin Mozartin messut esitetään keväällä 2022.

Sitä ennen kuorolla on mahdollisuus tarttua uuteen suurteokseen, joka on siis Jouluoratorio. On jännittävää ja innostavaa alkaa työstää teosta, jota itse en ole koskaan aikaisemmin laulanut, mutta jonka laulamisesta olen kyllä aina haaveillut. Kun yli 200-sivuinen kuoropartituuri kolahti omasta postiluukustani kesken etätyöpäivän, tuskin maltoin odottaa, että pääsen lehteilemään partituurin sivuja puhumattakaan siitä, että pääsen näitä säveliä torstai-illan harjoituksissa laulamaan.

Tällä hetkellä koronarajoitukset vaikuttavat tapaamme harjoitella. Toistaiseksi harjoittelumme tapahtuu kokonaan Zoomissa, jossa kuoronjohtajamme Hiski pitää viikoittain jokaiselle stemmalle oman kolmen vartin mittaisen harjoituksen. Normaalista kolmen tunnin viikkoharjoituksesta jää siis aikaa myös itsenäiseen kotiharjoitteluun.

Varsinkin nyt, kun harjoitellaan monelle kuorolaiselle kokonaan uutta suurteosta, Zoom-harjoittelu on ainakin omasta mielestäni toimiva ja tehokas tapa saada haltuun omat stemmat, jotka ovat monesti aika vaativia. Isossa kuorossa oma ääni joskus hukkuu muiden joukkoon, mutta Zoomissa voi olla varma, että kuulee jokaisen laulamansa äänen. Toki odotan kovasti sitä aikaa, kun kokoontuminen yhteisiin harjoituksiin on taas mahdollista. Päästään laulamaan yhteen ja harjoittelemaan yhteistä sointia sekä tietenkin tapaamaan kuorokavereita.

Jos ajatus Jouluoratorion laulamisesta ensi joulun alla kutkuttaa, nyt on oikea aika toimia ja tulla rohkeasti koelauluun. Koelauluista löydät tarkempia ohjeita kuoron kotisivuilta. Toivottavasti tapaamme laulamisen merkeissä!

Olli-Pekka Rantala, II tenori

2.2.2021

Vilkaisen seurakuntasalin ikkunasta ulos. Ihmisiä rientää puolijuoksua puiston läpi. He suuntaavat tänne, jossa Vallilan, Arabian, Hermannin ja Toukolakin kulmat koskettavat toisiaan. Joku huikkaa, että kirkko on melkein täynnä, vaikka alkuun on vielä puoli tuntia. Varttitunnin kuluttua ovet suljetaan. Enempää ei yksinkertaisesti mahdu sisälle. 

Kun kävelemme sisään, hetki on joka kerran yhtä ihmeellinen ja pysähdyttävä: 900 ihmistä täyttää kirkkosalin ääriään myöten. Uskallan aluksi katsoa vain johtajaamme. Käsi nousee – ja nyt: ykkönen alas. Orkesteri soittaa ensimmäiset tahdit. Ilo, nöyryys sekä selittämätön onni hulvahtavat yhtä aikaa päästä varpaisiin. Saamme laulaa jälleen kerran – ja nimenomaan tälle yleisölle.

Orkesteri, hienot solistit ja sydämen täyttävä musiikki pyhittävät noin vuoden kestäneen urakan. Sen 6000–7000 tuntia, jonka olemme tämän messun eteen, kotona yksin ja harjoituksissa yhdessä, tätä päivää varten yhdessä tallettaneet aikapankkiimme, jotta pääsisimme lunastamaan sen kaiken kerralla pois. Näiden kahden tunnin aikana.

Jossain yleisössä istuu työtoverini Inkeri, omien sanojensa mukaan ”super-ateisti”, mukanaan Maunulassa asuva 90:ää lähentelevä enonsa. Kun kysyin, mitä hän sai konsertista itselleen, hän sanoi: ”Teidän kirkkokonserttiformaattinne on niin äärettömän kaunis. Kirkko vie sinut eri kontekstiin ja sen arkkitehtuuri virittää johonkin sellaiseen ääni- ja musiikkielämykseen, joka johdattaa aivan toiseen todellisuuteen. Ja koko se muu ihmismäärä, joka väreilee samaa fiilistä…  Siinä on siis jotain maagista, mitä yleisölle tapahtuu.”

”Ne konsertit on olleet ihan loistavia esimerkkejä siitä, miten tällaisella toiminnalla on tavoitettu niitä, jotka eivät välttämättä muuten tulisi. Se kynnys on vain liian korkea.” Tällä Inkeri varmaankin viittasi Aulis-enoonsa. Gradualen konsertit olivatkin uskaliaita sijoituksia seurakunnalta alueella, jonka jäsenistä alle puolet kuuluu kirkkoon ja jossa yhden asukkaan keskimääräinen vuositulo ylittää nipin napin konsertin kulut.

Nyt kuoromme valmistautuu vuosien 2021 ja 2022 konsertteihin. Haluamme löytää uusia kuulijoita ja jatkaa laulamista niille entisille, joille olemme laulaneet 20 vuotta. Joiden vuoksi Graduale-kuoro on harjoitellut jo 30 vuotta.

Päivi Rainò, II altto

29.1.2021

Piti alun perin kirjoitella fiiliksistä Graduale-kuoron ensimmäisten joulukonserttien jälkeen, mutta toisin kävi… Syksyn 2020 laulut ja treenit tulivat ja menivät; olipa varsin erikoinen laulusyksy.

Kuoro oli edelliskeväänä kokenut melkoisen mullistuksen ja aloitti syyskauden uuden taiteellisen johtajan, Hiski Walleniuksen luotsaamana. Ennen kuin päästiin varsinaisia harjoituksia edes aloittamaan, oli kesän aikana tehty mittava organisointiurakka kuoron käytänteiden uudistamiseksi.

Koronapandemia aiheutti melkoiset järjestelytyöt harjoitusten organisoimiseksi turvallisissa puitteissa; Edelliseksi pääsiäiseksi alun perin suunniteltu Mozart-konsertti oli koronapandemian vuoksi jäänyt toteutumatta. Harjoitukset alkoivat syyskuussa Käpylän kirkossa kahden Mozartin messun mieleen palauttamisella, osa laulajista oli etäyhteyden päässä.

Paljon oli uutta ja haastavaa: videokuvallisen etäyhteyden rakentaminen ja operointi harjoitusten aikana, uuden harjoituspaikan superkaikuisa akustiikka, varsinkin kun laulettiin vajaalla kuorolla ja turvaetäisyyksien päässä toisistamme jne. Visiiri naaman edessä ei taiteellista vaikutelmaa ja stemmassa normaalisti tiiviisti laulettaessa syntyvää yhteissointia parantanut. Eli vuosien saatossa syntynyt harjoitusrutiini oli kertalaakista kadonnut ja ennen niin rentouttavaksi koettu uuden oppiminen ja asteittainen uuden musiikin sisäistämisen kokemus oli muuttunut äärimmäisen haasteelliseksi.

Vaikutelma toki parani, kun päästiin harjoittelemaan parempaan akustiikkaan seurakuntasaliin, mutta loppusyksystä virus taas lisäsi vauhtiaan ja sen seurauksena kuoro jouduttiin jakamaan vuoroihin, etteivät viranomaisten sallimat henkilömäärät ylittyisi. Harjoituksia operoitiin kuten muinoin kansa- ja oppikoulussa: naisäänillä alkuillan vuoro ja myöhäisillan vuoro; kuoron johtaja ja miesäänet saivat/joutuivat olemaan hommissa koko illan.

Hyvissä ajoin ennen joulua päästettiin Mozart huilaamaan ja alettiin harjoitella (useimmille) täysin uutta jouluohjelmistoa. Kunnianhimoisena tarkoituksena oli toteuttaa kolme joulukonserttia oletetulle lain sallimalle yleisömäärälle ja jopa striimata yksi konsertti laajempaan levitykseen.

Saatiin järjestymään yksi hyvä viikonloppuharjoitus Meritullintorin tiloissa ja yksi melkein koko kuoron harjoitus Käpylän kirkossa. Alkoi tuntua siltä, että suht koht vaativa jouluohjelma (mukana mm. kaksi hienoa renesanssiteosta ja osia Piae Cantiones-kokoelmasta) saataisiin kunnialla kasaan, kunnes vajaa kuukausi ennen joulua, koronarajoitusten vuoksi, kaikki kuorotilaisuuksiin verrattavat tilaisuudet ja sosiaaliset kontaktit kiellettiin ja rajoitettiin ankarasti.

Syyskauden huipennukseksi ja uuden taiteellisen johtajan debyytiksi ajatellut joulukonsertit jouduttiin pettyneinä perumaan ja syyskausi huipentui Zoomin kautta kommunikoituun virtuaalipikkujouluun 46 kuorolaisen voimin 10.12. Kokoontumisen lopuksi käytiin taiteellisen johtajamme Hiskin alustamana vilkas keskustelu kaikkia kiinnostavista tulevista ohjelma- ja tuotantovaihtoehdoista.

Osa keskustelusta koski tulevaisuudessa esitettävien suurteosten orkesteriosuuksien toteutusta. Samalla monelle varmaan valkeni, kuinka suuri kustannus oikeasta täysikokoisesta orkesterista ja solisteista jokaiselle isolle teokselle kertyy. Tulevan kevään Mozart-konsertti tullaan toteuttamaan virtuaaliuruille ja rajatulle orkesterille sovitettuna koronaan liittyvistä syistä.

Virtuaalipikkujoulun perusteella tuntui kaikille kuitenkin jääneen hyvä mieli syksyn harjoituskaudesta ja tyytyväisyys siitä, ettei kuitenkaan annettu poikkeusoloille periksi, vaan jatkettiin tärkeää harrastusta.

Jo lähes kiitettävään kuntoon valmisteltu jouluohjelma voitiin hyvällä omallatunnolla panna pakettiin odottelemaan seuraavaa ”normaalia” joulua. Mozartin Kruunajaismessu ja c-mollimessu, joita jo ehti vähän tulla ikäväkin, on taas kaivettu nuottipinon alta aktiivikäyttöön.

Poikkeusoloissa Graduale-kuoro toivottaa ystävilleen ja kuulijoilleen

Poikkeuksellisen Hyvää Joulua ja Parempaa Uutta Vuotta, unohtamatta kuoromme johtajaa, hallitusta ja kaikkia kanssalaulajia!

Toivottavasti tapaamme estradin molemmin puolin,valoisammissa merkeissä 18.4.2021 Mozartin Kruunajaismessun ja c-mollimessun äärellä!

Olli Miinalainen,  II-basso

20.12.2020

Vuosi 2020 jää takuulla jokaiselle mieleen kaikessa erikoislaatuisuudessaan. Kuoromaailmassa kevään ”lock down” merkitsi harjoituskauden yhtäkkistä päättymistä ja pitkään valmisteltujen konserttien perumista. Sitä suurempi on ollut laulajien ilo, kun kesän jälkeen on ollut mahdollista alkaa taas harjoitella, vaikkakin sitten monenlaisin varotoimin ja poikkeusjärjestelyin.

Graduale-kuorolle korona-ajan poikkeustoimet ovat merkinneet tehostettua käsihygieniaa sekä visiirin tai maskin käyttöä harjoituksissa. Olemme hajaantuneet niin laajalle Käpylän kirkon tiloihin, että kunnon turvavälit toisiin laulajiin on voitu pitää. Ja niille, jotka eivät ole pystyneet osallistumaan harjoituksiin fyysisesti, on järjestetty mahdollisuus osallistua kotoa käsin etäyhteydellä. Syksyn edetessä varotoimia on viety vieläkin pidemmälle, ja kuoro on jakautunut vaihtuviin 20 laulajan ryhmiin, jotka ovat harjoitelleet puolitoista tuntia kerrallaan muiden osallistuessa etäyhteyden kautta.

Toinen iloinen asia sen lisäksi, että olemme ylipäätään päässeet laulamaan, on kuorollemme ollut kauden aloitus uuden taiteellisen johtajamme Hiski Walleniuksen johdolla. Kuoromme pitkäaikainen taiteellinen johtaja ja perustaja Seppo Välimäki jäi kevätkauden jälkeen hyvin ansaitulle eläkkeelle, ja me kuorolaiset olemme kovin onnellisia, että olemme saaneet Sepon työlle erittäin ammattitaitoisen ja innostavan jatkajan. Hiski on tuonut tullessaan sopivassa suhteessa jatkuvuutta ja uusia tuulia.

Syyskauden jälkipuolella harjoittelumme on keskittynyt jouluiseen ohjelmistoon, ja joulun henki on alkanut hiipiä jo vähän etuajassa kuorolaisten mieliin. Syksyn aherrus on tuottanut tulosta, ja adventtiin tultaessa Gradualella alkoi olla jo valmiina hieno ja tunnelmallinen joulukonserttiohjelmisto esitettäväksi Käpylän kirkossa ja Paavalinkirkossa.

Valitettavasti pääkaupunkiseudun koronatilanne ei nyt salli konserttien kaltaisia kokoontumisia joulun alla. Olisimme kovin mielellämme halunneet jakaa kanssanne sitä musiikillista jouluiloa, josta harjoitellessamme olemme itse saaneet nauttia. Niin laulajien kuin yleisön terveys on kuitenkin ensisijainen asia, ja olemme päättäneet perua konsertit ja siirtää harjoituksemme loppukaudeksi Zoomiin.

Pettymyksistä huolimatta suuntaamme katseemme tulevaan ja toivotamme Sinulle hyvä kuoromme kuulumisia seuraava lukija hyvää adventin aikaa ja tavalla tai toisella musiikillista joulua! Toivomme myös, että saamme tavata Sinut tulevassa Mozart-konsertissamme!

Olli-Pekka Rantala, II tenori

27.11.2020