Kategoria: Uncategorized

Graduale konsertoi lauantaina 6.5. Olarin kirkossa ohjelmistonaan iki-ihanat Mozartin ja Faurén Requiemit. Niin yleisö kuin kuorokin sai nauttia kerrassaan upeista solisteistamme Johanna Isokoski (sopraano), Essi Lind (altto), Niilo Erkkilä (tenori) sekä Toni Hintsala (baritoni).

Pienen jännitysmomentin ennen konserttia toi urkuri Irina Vavilovan sairastuminen, mutta onneksemme musiikin tohtori, Sibelius-akatemian lehtori Markus Malmgren pääsi paikkaamaan vain päivän varoitusajalla ja huippuammattilaisena pelasti esityksemme.

Olarin kirkko on akustiikaltaan oivallinen konserttipaikka. Kuorolaisille kiinteä kuorokoroke on mukavan väljä ja näkyvyys johtajan suuntaan hyvä. Yleisölle penkit ovat mukavat istua, ja konserttia varten ne voidaan kääntää kuorokoroketta kohti, jolloin niskakaan ei väsy.

Kuoro kiittää yleisöä, jota oli varsin runsaasti paikalla. Te annoitte meille laulamisen ilon ja teitte konsertistamme yhdessä koetun, vuorovaikutteisen hetken. Te olette myös tukeneet toimintaamme taloudellisesti, mikä on todella tärkeää kaltaisellemme, taustayhteisöistä riippumattomalle kuorolle. Lämmin kiitos siis jokaiselle paikalla olleelle konserttivieraallemme!

Tänä keväänä on vielä yksi tilaisuus kuulla Gradualea livenä: Paavalinkirkon helatorstain messussa 18.5.

Kevään jälkeen katseet siirtyvätkin syyskauteen, jolloin on luvassa J.S. Bachin Jouluoratorio perjantaina 1.12.2023. Tämäkin konsertti pidetään hyväksi koetussa Olarin kirkossa Espoossa. Tapaamisiin viimeistään silloin!

Olli-Pekka Rantala

II tenori

Ihmisen kulttuurin kehityksen aamunsarastuksessa syntyi käsitys sielusta. Kuoleman jälkeen ruumis muuttui tomuksi, mutta sielu jäi elämään. Asiaa ymmärtääkseen ihmisten maailmankuva tarvitsi sieluille myös paikan, jossa ne elävät. Parhaimmillaan se on taivas tai paratiisi, jossa ei ole maallisen elämän haittoja vaan jatkuva onnellinen olotila. Pelottavana vastakohtana on kadotus, helvetti, jossa kärsimykset ja piina ovat moninkertaisia maallisen elämän kurjuuksiin verrattuna. Vainajan sielun uskottiin voivan myös jäädä kiinni tähän maailmaan kiusaamaan yhteisöä pahana henkenä. Sieluja alettiin auttaa pois tästä maailmasta ja mieluiten paratiisiin kuolemaan liittyvien rituaalien avulla. Niitä ovat olleet pyhien tekstien lukeminen ja laulaminen resitoiden puhelauluna tai hymneinä. Juutalaisuuteen omaksuttiin ilmeisesti kreikkalaisesta perinteestä oppi paratiisia edeltävästä kiirastulesta, jossa sielut puhdistuivat. Ihmisen hyvät ja pahat teot vaikuttivat siihen, joutuiko sielu suoraan kadotukseen tai kuinka kauan se joutui puhdistumaan kiirastulessa ennen taivaaseen pääsyä.

Jo varhaisella keskiajalla messusta tuli kristittyjen jumalanpalveluksen tärkein muoto. Messujen sisältö vaihteli kirkkovuoden ajankohdan ja toisaalta ihmisen elämän rajapyykkien mukaan. Keskiajalla katolinen kirkko myös vakiinnutti opin kiirastulesta. Elämän päättymiseen liittyvän sielunmessun sisältö ja tekstit vaihtelivat kunnes yhteinen muoto sovittiin 1500-luvulla Trenton kirkolliskokouksessa.

Luther hylkäsi opin kiirastulesta ja myös sielunmessu jäi pois protestanttisesta teologiasta. Kymmenet säveltäjät ovat kuitenkin säveltäneet sielunmessuja, joiden pohjalta myös me ei-katoliset tunnemme requiemin. Niistä on tullut kirkkomusiikkia esittävien kuorojen suosittua ohjelmistoa. Latinalaisen tekstin sanat jäävät useimmilta kuulijoilta ja laulajilta hämäräksi eikä edes sanatarkka käännös juuri auta ymmärtämään sisältöä ilman teologista selittämistä. Aabrahamin varmaan kaikki tiedämme Raamatusta, mutta kuka olikaan Sibylla? Lauloin ensimmäisen kerran Mozartin Requiemia 1970-luvulla ja silloin tämän arvoituksen ratkaisu olisi edellyttänyt antiikin historian ja kirkkohistorian oppineiden puoleen kääntymistä. Nyt tätä kirjoittaessani löydän vastauksen helposti verkosta: Sibyllat olivat antiikin ajan ennustaja-naisia, joiden toiminta ja tarinat sitten keskiajalla sulautuivat kristillisiin kertomuksiin ja legendoihin.

Sielunmessujen latinalaisten tekstien suhteen olemme ilmeisesti samassa kielellisen ymmärtämättömyyden tilanteessa kuin oppimaton kirkkokansa oli satoja vuosia sitten latinankielisessä messussa. Kuorolaisina voimme ehkä keskustella ja kiistelläkin kirjoitetun tekstin oikeasta ääntämisestä – tulisiko noudattaa italialaista vaiko Alppien pohjoispuolen perinnettä. Hyvä sävellys on kuitenkin niin vahva, että nuo yksittäiset ääntämiset eivät juuri vaikuta kuulijan tunnekokemukseen. Musiikkia onkin sanottu tunteiden kieleksi. Vaikka emme tuntisi juonellista tekstiä, johtavat Dies ireaen sävelten pauhut johonkin pelottavaan ja Lux eterna taas rauhoittaa paratiisin ikuiseen valoon, iloon ja rauhaan.

Nauttikaamme siis Gradualen konsertissa 6.5.2023 Olarin kirkossa kukin omalla tavallamme hyvästä musiikista Mozartin ja Faurén Requiemien sävelin.

Esa-Pekka Takala

Kevät tekee taas tuloaan! Maaliskuun puolivälissä kokoonnumme kuoropäivään Meritullin musiikkisaliin ja edessä on viiden tunnin harjoittelurupeama. Tällä kertaa paikalla ei ole äänenmuodostajia, vaan johtajamme Hiski hoitaa koko päivän harjoittamisen. Sali on entuudestaan tuttu meille ja varsinkin johtajallemme, joka on laulanut siellä jo Cantores Minoresin riveissä. Harjoittelemme 6.5.2023 kevätkonsertia varten Mozartin ja Faurén Requiemejä.

Hiski saapuu paikalle energisenä ja laittaa meidät venyttelemään. Sitten r, p, t, k -harjoitus ja äänenavausta laulaen. Voitte istua. Päivä aloitetaan Mozartilla. Koko kuoro laulaa ensin yhdessä läpi Introituksen ja sitten hiotaan: kuoron aloitus, tahdit 9-19 käydään läpi stemmoittain. Hiski napsuttaa tahtia sormilla – hyvä, just näin! Jalat maassa, ääni virtaa, osalla tulee ilmaa liikaa, parempi legato, tahdin 13 jälkeen voitte keventää, kannatelkaa loppuun asti. Hyvä! Paljon parempi! Sitten kaikki alusta. Dona, dona eisin don täytyy kuulostaa kaikilla samalta. Altto meinaa kiirehtiä. Lopussa tahdissa 46 tauon kohdalla hengitetään, sitten uusi karaktääri, et lux perpetua sidotaan yhteen luceatin kanssa. Iankaikkisuus ja valo! Ei kiirettä, hyvä, pitäkää tuo!

Kyrie hiotaan stemmoittain ja sitten yhdessä. Puolen tunnin päästä syödään, Hiski lupaa Dies iraen kohdalla. Hiotaan. Jossain kohdin nautimme välipalatietona napolilaisen sekstisoinnun. Rex tremendae on aina yhtä upea: x:t tulevat tauolle, tahdeista 8-11 poistetaan tuplapisteet. Pisteellinen rytmi on aina ylväs, kuninkaallinen! Laulamme kauniisti Salva me. Pietatisin lopun laulamme ”tii-is”.

Ja sitten pidetään lounastauko. Laulajat ryhmittyvät pieniin porukoihin, eväät kaivetaan esille. Ennan ja Joosepin pikkutyttö on herännyt ja hänkin saa lounasta ystävällisen kuorolaisen avustuksella. Puhelimia kaivetaan esille, tarkistetaan, onko tullut tärkeitä viestejä. Rentoudutaan.

Tauon jälkeen on vuorossa Confutatis, kirotut. Laulamme jykevästi, Hiskin ohjeen mukaisesti ”tosi raskaasti”, aina dissonanssia kohti; sen jälkeinen purkautuminen on vähemmän tärkeä. Klo 13 tulee yllätys: Kaikki laulajat siirtyvät uuteen muodostelmaan siten, että äänet ovat sekaisin. Tässä testataan, että teos varmasti osataan, eikä voi tukeutua viereisen stemmakaverin apuun. Hyvin se menee! Onpa hienoa laulaa alttoa, kun vasemmalla puolella laulaa sopraano, oikealla tenori ja edessä basso.

Ihanaa Lacrimosaa käymme välillä läpi sointu kerrallaan, varmistetaan, että kuoro soi. Ja sehän soi! Offertoriumin Domine Jesun aloitamme ”vähän tenuto”. Ne absorbeat eas tartarus -kohdan harjoittelemme ensin vokaaleilla, sitten sanoilla. Sitten kuningasotto. Hyvä! Hostias, Sanctus, Benedictus, Agnus Dei ja Communion Lux aeterna menevät hyvin, olemme tottuneet uuteen muodostelmaan.

Sitten siirrytään Faurén Requiemiin. Viritys: Introït et Kyrien alun Requiemin Ren laulamme ”sata kertaa” leuka rentona. Alku menee muuten hyvin, mutta tahti 13 ei soi. Uudestaan! Lopulta alton tahdin 15 luceat eis on melkein täydellinen!

Offertoire aloitetaan sitkeästi. Hiotaan puhtautta, aloituksia, ääntämystä ja viimeisen tahdin n:n paikkaa. Aloituksissa valmiina, ppn kohdalla tulee muistaa sisäinen hymy. Lopun pp ja ppp Amenessa soivat uskomattoman hienosti.

Sanctus lauletaan sydämen sykkeen tahtiin. Agnus Deissä on huomattava, että lopussa tempo muuttuu. Liberan laulamme niin, kuin se on kirjoitettu.  Lopulta sopraanot saattelevat meidät paratiisillisiin tunnelmiin: In paradisum soi ihanasti. Teoksen kauneus alkaa avautua, vaikka se aluksi tuntui Mozartin jälkeen raskaalta.

Kuoropäivä päättyy. Hiski näyttää tyytyväiseltä ja sanoo, että tästä tulee hyvä konsertti. Voimaantunut ja tyytyväinen lauluväki purkautuu ulos salista. Kuoron laulajana ja tämän tekstin kirjoittajana olen iloinen, että lukion latinasta ja yliopiston latinan kielen pro exercition suorittamisesta on vihdoin hyötyä.

17.3.2023, Marja Liisa (Lilli) Heikkilä

Edellisestä kirjoitelmasta onkin jo päässyt kulumaan melkein kolme kuukautta. Sen jälkeen merkittävimpinä tapahtumina ovat olleet 15.12.2022 Paavalin kirkossa pidetty joulukonsertti ja tämän vuoden puolella uuden ”lukukauden ” aloitus. Joulukonsertin fiilistely jäi taannoin itse joulun jalkoihin. Näin postuumisti voi todeta, että hyvin meni, vaikka harjoitusperiodi oli lyhyehkö loppusyksystä pidetyn Brahms-konsertin vuoksi.

2023 harjoituskausi aloitettiin heti loppiaisen jälkeen nyt jo ”vanhassa” paikassa, Mäkelänrinteen lukion salissa. Työn alla koko kevään ajan tulevat olemaan Gabriel Faurén Requiem ja Mozartin Requiem. Molempien teosten maali tulee olemaan 6.5.2023 Olarin kirkossa. Mozartin Requiemin on Graduale esittänyt jo kertaalleen 19.4.2019 Seppo Välimäen johtamana, mutta Faurén teos on suurimmalle osalle kuorolaisista uusi.

Harjoitusten edetessä voi ilolla todeta, että Mozartin hankalimmat sekvenssit, tyylilajien vaihdokset ja yllättäen tulevat yksittäiset ylennykset ja alennukset vähitellen löytyvät, jostakin syvältä selkärangan ja lihasmuistin sopukoista, ja alkavat tuntua jo ennenkin lauletulta. Samoin Faurén erilainen sävelkieli tulee harjoitus harjoitukselta tutummaksi.

Graduale -kuoro järjesti helmikuun alussa ns. avoimet harjoitukset, joista ilmoiteltiin kuoron kotisivuilla ja facebookissa. Suureksi iloksemme nämä harjoitukset houkuttelivat paikalle useampiakin kuorolaulusta yleisesti ja erityisesti nyt harjoiteltavista teoksista kiinnostuneita laulajia. Koelaulun jälkeen saatoimme ilolla todeta kuoron vahvuuden kasvaneen taas seitsemällä uudella laulajalla.

Vahvistunein ja tuorein voimin on mukavaa jatkaa hienojen teosten valmistamista, samaa tahtia kevään edistymisen kanssa.

Olli Miinalainen, II-basso

25.2.2023

Tänä syksynä 2022 elämä on koetellut meitä kaikkia: Sota Euroopassa jatkuu, Itämeren turvallisuustilanne on muuttunut ja energiakriisi nostaa hintoja. Korona ei ole enää yleisvaarallinen tartuntatauti, mutta uusi aalto näyttäisi olevan tulossa. Elämme silti toivossa, että joulukonserttimme toteutuu suunnitellusti 15.12.2022 Paavalinkirkossa.

Iltojen pimetessä ja sateiden viimein saavuttua tuntui turvalliselta kaivaa esille joululaulut. Tänä vuonna joulukonsertin nuotit otettiin ensimmäisen kerran mukaan harjoituksiin jo syyskuun lopussa, jolloin ne käytiin vain nopeasti läpi. Silloin oli kaunis aurinkoinen päivä ja puissa vielä paljon värikkäitä lehtiä. Nyt, kun Brahmsin saksalainen sielunmessu on esitetty menestyksekkäästi ja siirrymme joululauluihin, luonnon väriloisto on poissa. Niinpä joululaulut saavat nyt tuoda meille iloa ja valoa. Onneksi nyt marraskuun lopussa myös lumipeite hieman helpottaa pimeyttä.

Marraskuun ensimmäisissä harjoituksissa aloimme vakavissamme harjoitella joululauluja. Niistä viisi on samoja, joita esitimme viime vuonna Käpylän kirkossa, muut ovat uusia. Opeteltavia kappaleita on siten aivan riittämiin, eivätkä kaikki suinkaan ole helppoja ralleja – ja jos ovat tuttuja, niin sovitus tai sanat ainakin poikkeavat aikaisemmin opitusta.

Konserttimme laulut ovat suurelta osin sekä yhteistä eurooppalaista että suomalaista perintöä. Viime vuoden tapaan konserttimme aluksi kajautamme jo 1500-luvulla lauletun sävelmän ”Laulakaa, portit aukaiskaa!”. Muita viime joulusta tuttuja kappaleita ovat mm. ranskalainen sävelmä ”Suloäänet enkelten”, englantilainen ”The first Nowell” sekä hieman uudempi Richard Shephardin iki-ihana ”Let us light the candle”. Ja konsertin päättää tietysti Gradualen perinteenä kaikille tuttu ”Jouluyö, juhlayö”. Alun ja lopun välissä on enemmän ja vähemmän tuttuja kuorolauluja. Sopraanomme Rauni Pääkkösen harjoittelemat soolot kuulemme me kuorolaisetkin vasta kenraaliharjoituksissa.

Jo pari kuukautta ennen joulua alkaa turuilla ja toreilla soida kyllästymiseen saakka jouluista tingel-tangelia. Joulukonserttiin tulemme rauhoittumaan maailman hälyn ja levottomuuden keskeltä. 1960-luvulla opimme Aarno Ranisen ”Tule joulu kultainen”-rallatuksen osuuskaupan mainoksista. Nyt konsertissamme siitä Ilkka Kuusiston tekemän sovituksen sävy soi kuin Ahti Sonnisen Jouluhymnin sanoin ”Rauhaa vain rauhaa”.

Epävakaan maailman keskellä mielenrauhaa lisää tunne, että ei ole yksin. Me kuorolaiset koemme yhteisöllisyyttä harjoituksissa ja esiintymisissä. Joulukonsertissamme myös kuulijat voivat yhteislaulun sanoin heittää pois arkihuolet ja samalla kokea yhteyden kaikkiin mukana oleviin.

Lilli Heikkilä ja Esa-Pekka Takala

31.10.22 /26.11.22

Kuoroelämän huippuhetkiä ovat konsertit. Silloin kuoro pääsee esittämään ahkeran harjoittelunsa tuloksia yleisön edessä. Konsertti on ainutlaatuinen tilanne, jossa vaikuttaa erilaisten vuorovaikutusten verkosto ohikiitävän hetken ajan.

Lokakuun 29. päivänä Graduale-kuoro pääsi esittämään yhdessä solistien Johanna Isokosken ja Toni Hintsalan sekä soitinryhmän kanssa Brahmsin upean Ein deutsches Requiemin (Saksalainen messu) Kallion kirkossa. Konsertissa oli paikalla ilahduttavan paljon yleisöä.

Requiemin harjoittelu alkoi jo alkuvuodesta 2021, jolloin kuoroharjoituksia pystyttiin pitämään vain virtuaalisesti zoomissa. Kuoronjohtajamme Hiski Walleniuksen viisaan suunnittelun ansiosta etäharjoitteluaika käytettiin hyödyksi harjoittelemalla runsaasti uutta ohjelmistoa ”varastoon”. Kun rajoitukset vähitellen hellittivät, alkoi varsinainen konserttiputki, ja Brahms-konserttimme olikin peräti jo neljäs konserttimme kahdentoista kuukauden sisällä. Samalla se oli myös ”koronavarastomme” viimeinen. Tämän jälkeen kuoro voi suunnata puhtaalta pöydältä kohti uutta.

Virtuaaliharjoittelu antoi hyvän pohjan kuluneen syksyn varsinaiselle harjoittelulle. Konsertin lähestyessä oli turvallinen olo, kun stemmat olivat varmasti hallussa, ja saatoimme antautua seuraamaan johtajaa ja tekemään yhdessä musiikkia. Itselleni viime hetken jännitysmomentin toi lievä vilustuminen työmatkalla vajaata viikkoa ennen konserttia. Onneksi ääni ehti kuitenkin palautua konserttipäivään mennessä.

Takarivin reunimmaisena sain konsertissa kunnian astella ensimmäisenä kirkkosaliin, joka kirkon etuosasta päin katsottuna näytti lähes täydeltä. Kun lauantai-illan ehtookellot olivat lakanneet soimasta, Hiski ja solistit astelivat paikoilleen. Jännitys unohtui, kun kuoronjohtajan merkistä avasimme nuottivihkomme, Hiski kohotti kätensä ja soittajat alkoivat soittaa.

Konsertissa kaikkein tärkeintä on luonnollisesti se, että me esiintyjät seuraamme johtajaa ja laulullamme reagoimme hänen viesteihinsä. Johtajalla on se kokonaisvisio, jota kuorolaiset ja soittajat kukin osaltamme pyrimme toteuttamaan. Samanaikaisesti esiintymisen hetkellä vallitsee voimakas yhteys esiintyjien kesken. Kuulemme oman äänemme osana kuoron sointia. Tärkeä osa on myös yleisöllä, joka läsnäolollaan tekee konsertista konsertin. Emme laula tyhjille seinille, vaan yleisölle, joka keskittyy ja elää musiikin mukana.

Hyvin onnistuneen konsertin jälkeen päällimmäisenä tunteena on ilo siitä, että konsertti on ollut voimakas yhdessä jaettu kokemus ja että on itse laulajana saanut olla sitä aikaansaamassa. Laulaminen tuottaa siis nimenomaan iloa silloinkin, kun lauletaan haudanvakavista asioista, kuten Ein deutsches Requiemissa.

Jos haluat kokea laulamisen iloa kuorossa yhdessä muiden kanssa, tervetuloa Gradualen koelauluun. Varsinkin uusille tenoreille ja bassoille on aina tarvetta.

Olli-Pekka Rantala II tenori

31.10.2022

Kesän jäljiltä kaivettiin Graduale-kuorossa Brahms-nuotit esiin keskiviikkona 31.8. vähän sekavissa tunnelmissa.

Viime kauden harjoituspaikka Käpylän kirkko on remontissa ja kuoro joutui aloittamaan syyskauden evakkoretkeilyllä. Myös harjoituspäivä jouduttiin taiteellisen johtajamme aikataulusyistä muuttamaan torstaista keskiviikoksi.

Taiteellinen johtajamme Hiski oli saanut paikan Lauttasaaren seurakunnan A-kanttorina ja sen ansiosta kaksi harjoitusiltaa saimme hoideltua Lauttasaaren kirkossa.  Pari iltaa lauloimme Länsi-Pasilan peruskoululla, kunnes syyskuun lopussa pääsimme majoittumaan ainakin toistaiseksi pysyvään harjoituspaikkaan Mäkelänrinteen lukion auditorioon.

Myös kuoron organisaatiossa tapahtui muutoksia, kun Graduale-kuoro ry:n perustamisesta lähtien puheenjohtajana toiminut Mallu muutti paikkakuntaa ja luovutti puheenjohtajuuden Ullalle. Kuorokoneisto lähti kuitenkin yskimättä käyntiin ja homma näyttää sujuvan entiseen virkeään tapaansa.

Tässä yhteydessä suuret ja ansaitut kiitokset Mallulle yhdistyksen perustamisvaiheen ja ensimmäisten vuosien ansiokkaasta toiminnan vetämisestä.

Kuoroon on syksyn kuluessa tullut kiitettävästi uusia innokkaita laulajia, jotka nyt alkavat ottaa vanhojen kuorolaisten etumatkaa kiinni Brahmsin Ein deutsches Requiem -teoksen harjoittamisessa. Ihan kohtuuttomasta kirimistarpeesta ei toki ole kysymys. Vaikka teosta olikin jo viime kevään kuluessa jonkin verran työstetty, koin ainakin itse partituurin lähes ennenäkemättömäksi, kun sen veneen kirjahyllystä syksyllä kotisatamaan saavuttuamme esiin kaivoin, vaikka toki kesän mittaan olin sitä sentään pari kertaa  tuulen vinkunan säestämänä vilkaissut.

Jonkinlainen helpotusta tuottava oppimiskäyrän tasanne saavutettiin kuitenkin jo aika pian ensimmäisen pitkän viikonloppuharjoituksen tuloksena. Laulunopettajiemme Essin ja Veikon henkilökohtaisessa ohjauksessa antamien vinkkien ja päivän kestäneen ahkeran treenaamisen tuloksena alkoi alitajunnasta kuitenkin löytyä merkkejä siitä, että teosta oli viime keväänäkin jo melkoisesti laulettu ja omaksuttu.

Onneksi tätä kirjoitettaessa on vielä kohtuullisesti aikaa sisäistää Brahmsin teoksen muotokieli, joka poikkeaa Gradualelle tutummista barokkiteoksista ja omaksua lukuisat tarkkuutta vaativat yksityiskohdat, tempojen ja sävellajien vaihdokset.

Tässä vaiheessa alamme myös harjoitusten lopuksi hiljalleen virittäytyä joulutunnelmiin.  Joulukonsertti on buukattu 15.12. Paavalin kirkkoon ja pitkä lista täysin uusiakin joululauluja pitäisi siihen mennessä saada hallintaan. Mutta näinhän se on ollut aina ennenkin…..

Olli Miinalainen II basso

3.10.2022

Gradualen vuosi on alkanut taas ”kauko-ohjauksessa”.

Koronan vetäessä hetkosen henkeä pystyimme sentään viime joulukuussa toteuttamaan yhden Jouluoratorio-konsertin esityksen, mutta loppiaiseksi suunniteltu toinen konsertti piti perua.  

Jouluoratorion esitys tarjosi laulajille ja palautteen perustella myös yleisölle hienon ja tunnelmallisen alun joulunajan odotukseen.

Markus Malmgrenin pieteetillä tehty hieno sovitustyö auttoi pääsemään lähelle J.S. Bachin aikaista esitystunnelmaa, jolloin orkesteri ja kuoro saattoivat olla kokoonpanoiltaan hyvinkin suppeita, aina sen mukaan, millaisia resursseja kulloinkin oli saatavissa. Yhteistyö pienen soitinyhtyeen taitavien muusikoiden, urkurin sekä loistavien nuorten solistien ja muutaman kuoron riveissä mukana laulaneen avustajan kanssa oli hieno kokemus.

Urkuteknisten seikkojen vuoksi esitys laulettiin Paavalin kirkon parvelta. Olisi ollut mielenkiintoista kokea, miten tunnelmaan ja ehkä tulkintaankin olisi vaikuttanut se, että suunniteltu toinen esitys Kallion kirkossa olisi laulettu ja soitettu kirkon etuosassa ja suorassa kontaktissa yleisöön.

Kevätkauden alkaessa harjoitukset aloitettiin Zoomissa. Edellisvuoden aikana kehittyneet etäharjoittelurutiinit ovat onneksi sen verran hyvin opittuina, että harjoitusten toteutus ja tekniikka eivät enää tuota ongelmia. Nyt on onneksi voitu siirtyä taas harjoittelemaan Käpylän kirkolle.  

Tammikuussa käytiin Zoomissa myös taiteellisen johtajan Hiskin vetämänä yksityiskohtainen palautekeskustelu ja analyysi. Tämän perusteella hän lienee ollut varsin tyytyväinen ensimmäisen Graduale-kuoron kanssa toteutuneen varsinaisen konsertin lopputulokseen (olihan siinä tietysti joululaulukonserttikin ollut vähän aikaisemmin, mutta tähtäin oli koko ajan Jouluoratorio-konsertissa).

Parhaillaan työn alla ovat Mozartin C-duurimessu (Krönungsmesse) ja c-mollimessu (Grosse Messe), jotka ehdittiin harjoitella melkein valmiiksi jo pari vuotta sitten ja joiden esitystä on pandemian vuoksi jo kaksi kertaa siirretty. Mozart-konsertti on Kallion kirkossa 2.4.2022. Lippuja voi jo ostaaTicketmasterin kautta.

Kaikilla hyvin organisoituneilla yhteisöillä pitää aina olla myös jatkosuunnitelmia, jos asiat eivät edisty suunnitelmien mukaan. Graduale-kuoro harjoittelee parhaillaan myös Brahmsin Ein deutsches Requiemiä. Tavoitteena on konsertti Kallion kirkossa 29.10.2022.

Valo lisääntyy ja kevät lähenee päivä päivältä; uskomme ja toivomme, että koronakin tästä ottaa opikseen ja kuluttaa itsensä loppuun.

Sitä odotellessa Graduale-kuoro toivottaa kaikille kuoromusiikin ja suurten kuoroteosten ystäville hyvää ja tervettä kevättä!

Olli Miinalainen, II-basso

20.2.2022