Avainsana: live-kuoromusiikki

  • Klassisia makupaloja valmistelemassa

    Klassisia makupaloja valmistelemassa

    Kuorolaisen taival talvesta kevääseen on kulkenut arkisista viikkoharjoituksista stemmailtojen, flunssataistelujen ja keväisen sunnuntaiharjoituksen kautta kohti odotettua Klassiset makupalat -konserttia Viikin kirkossa.

    Kun mestarikokkimme Hiski johtaa makupalojen valmistelua, harjoituskeittiössä suhisevat lyijykynät. Nuottien reunat täyttyvät merkinnöistä. Tähän lisää pippuria, konsonanttien pitää erottua! Tuohon etisempi ja kauniimpi a-vokaali ja leuka rentona. Hiukan oliiviöljyä tähän diminuendoon, tähän vain tipoittain sitruunaa, portamento. Nyt, vain leijailevaa tomusokeria…kuin ääniä taivaasta.

    Välillä keittiö kuumenee ja tarvitaan hörppy vesipullosta. Välillä joku apukokeista unohtaa, ettei tietyssä makupalassa missään nimessä voi olla koristeena z-äänne vaan tietenkin s. Ja mihin se laitetaan?

    Erityisesti makupalat-konsertissa kuorolaisen onkin syytä olla valppaana. Paitsi että teokset edustavat useita aikakausia, tyylilajeja ja säveltäjiä, myös kieli, jolla lauletaan vaihtuu tiuhaan tahtiin. Harjoituskeittiössä on onneksi useiden kielten taitajia, ja muutamilla laulajilla muu kuin suomi kotikielenään. Natiivien esimerkit ääntämyksestä otetaan ilolla vastaan, eritoten ranskalaisten makupalojen kohdalla, c’est magnifique!

    Kun esitys on viimeisiä silauksia vailla, on juhlavaa saada luottopianistimme Joonas mukaan harjoituksiin. Viimein johtajakin saa “vain” johtaa. Kohta ilma täyttyy barokin terassidynamiikasta, selkeästä poljennosta ja fuugan kuljetuksista. Ja tovin kuluttua heittäydytäänkin jo romantiikan taitureiden vietäväksi. Sitä tunteiden paloa, kaipuuta ja pakahduttavaa kauneutta, jota mestarisäveltäjien harmoniat kätkevät sisäänsä, on vaikea sanoin kuvailla. Onkin parasta vain laulaa!

    Lopulta on illallisen aika. Väki on pukeutunut astetta fiinimmin, kynttilät syttyvät. Tarjolle kannetaan ajatuksella valitut ja huolella valmistellut makupalat – nauttiminen voi alkaa.

    Konsertin päättävä Rheinbergerin Abendlied saattelee kuoron talvikauden muistoihin ja johdattaa niin kuulijat kuin laulajatkin kohti kesän elvyttävää valoa ja lämpöä.

    Tervetuloa konserttiin!

    https://www.hs.fi/menokone/events/232544

    Liisa R.
    Altto

  • OI HERRA INTOA ANNA…

    OI HERRA INTOA ANNA…

    Työstin omaa stemmaani virtuaalikuoro-projektissamme, jota tehtiin Gradualen edellisen kuoronjohtajan Seppo Välimäen etäläksiäisiin ja silloin tulivat tuskastuttavan konkreettisesti mieleeni kansakoulun laulutunneilta tutut säkeet: Oi, Herra, intoa anna! Olimme hoitaneet säännölliset kuoroharjoituksemme jo noin puolen vuoden ajan etänä ja vietimme läksiäisiäkin etäyhteyden varassa. Juhlien kohokohdaksi työstettiin virtuaalikuoroesitys kaikille tutusta Gabriel Linsénin säveltämästä laulusta Kesäpäivä Kangasalla, johon Zacharias Topelius on kirjoittanut otsikossakin mainitut riimit. Ja soi se lopulta ihan tunnistettavasti, juhlistaen hienosti tilaisuuttamme.

    Hommahan toimi niin, että jokainen lauloi oman stemmansa omissa oloissaan, tarkkojen esitysohjeiden ja nykyisen taiteellisen johtajamme Hiski Walleniuksen virtuaalijohtamisen mukaan. Näistä yksittäisistä esityksistä ammattilaiset sitten koostivat yhteisen kuoroesityksen.

    Urakka oli varmaan vaikeampi kuin kukaan oli kuvitellut. Ottoja pystyi toistamaan mieleisensä määrän. Hyvä niin, sillä lähes joka tallenteeseen pääsi livahtamaan isompi tai pienempi moka, monesti – ikävä kyllä – vasta viimeisessä säkeistössä. Ja jos satuin itse olemaan suht koht tyytyväinen johonkin ottoon, tyrmäsi esitystä valvova henkilökohtainen lähituottajani otoksen. Tätä jatkettiin pari-kolmekymmentä kertaa, kunnes rimaa oli laskettu sen verran, että ”virheetön” esitys lopulta hyväksyttiin. Hakemattakin mieleen tulivat kansakouluaikaiset laulukokeet, joissa jokainen vuorollansa lauloi luokan edessä valitsemansa laulun, muun luokan kuunnellessa säälien tai kiusaantuneena.

    Samaa laulua on lukemattomat kerrat laulettu Tuomiokirkon portailla juhlaviikkojen alkajaisiksi useamman sadan hengen suurkuoron voimin. Kuinkahan monella on oma stemma ja sanat olleet todella hallussa? Olihan tuo mielenkiintoinen ja opettava kokemus, josta kyllä jäi koko loppukevääksi korvamato sävelkorvaa kaivelemaan.

    Tämä erikoinen koronakevät on mennyt Bachin Jouluoratorion ja Brahmsin Ein Deutsches Requiemin stemmojen merkeissä. Toivottavasti pian koittaa aika, jolloin päästään kuulemaan, mitä itse kukin on etäharjoituksissa oppinut ja miltä tuntuu lopultakin taas laulaa yhdessä ja yhteen.

    Jouluoratorion esitystä suunnitellaan ensi jouluksi, Brahmsia taas syksyksi 2022. Esittämistä odottavat myös, käytännössä jo valmiiksi harjoitellut, Mozartin Kruunajaismessu ja c-mollimessu (Grosse Messe), jotka päästäneen esittämään keväällä 2022, varta vasten niihin tehdyin uusin sovituksin.

    Graduale-kuoro toivottaa kaikille ystävilleen ja aktiivisille laulajilleen hyvää kesää! 

    Toivottavasti tapaamme kesän jälkeen live-kuoromusiikin äärellä.

    Olli Miinalainen, II-basso